Ruukinseurakunnan ja kirkon synty

Avaan varovasti raskaan puuoven. Sen laitoja koristavat upeat taotut saranat. Astun porstuaan. Avaan toisen oven. Se narisee hieman. Istun hiljaa peräpenkkiin. Se tuntuu melko ahtaalta. Ei ole kovin paljoa tilaa jaloille.

Olen tullut Kellokosken kirkkoon jumalanpalvelukseen. Katselen ympärilleni. Tiedän, että kirkko on vanha. Mutta en oivaltanut, että jo reilusti yli 200 vuotta vanha. 

Poistuessani jumalanpalveluksesta löydän eteisestä pinon kirjoja, joita saa ottaa mukaansa. Otan tämän.

Otteita kirjasta, kirjoittanut Tarja Mattila:

Kellokoski oli lähes asumatonta aluetta vuoteen 1771, jolloin kahdesta tilasta yhdistetyn kylän raja käytiin. Tilat oli helsinkiläiseltä kauppiaalta Johan Sederholmilta ostanut kamreeri Erik Olander vuona 1768. Olander perusti myllyn kosken partaalle ja sahan vastarannalle sekä rakennutti tilalle kahdeksantoista torppaa. Pian kylällä oli myös tiiliruukki, saviruukki, tervauuni ja krouvi. Torppareita ja käsityöläisiä tuotiin Ruotsin puolelta, Smoolannista ja Itä-Göötanmaalta asti.

Kellokoskelaisten kirkkomatka Tuusulan kirkolle oli noin puolitoista peninkulmaa. Kansan edellytettiin käyvän kirkossa lähes joka sunnuntai, joten viikon ainoa lepopäivä venyi pitkälle kirkkomatkaa taitettaessa. Miehet poikkesivat mielellään Tuusulan krouviin, joten kaikki eivät ehtineet töihin vielä maanantaiksikaan. Luutnantti Olander vetosi Tuomiokapituliin, jotta kylälle saataisiin oma kirkko ja pappi. 

Jonkin verran vääntöä vetoomuksen läpisaamiseksi käytiin muutaman vuoden, ennen kuin Kellokoskelle saatiin oma seurakunta. Kamreeri Olander kuoli vuonna 1775 ja hänen jälkeensä Lars Olof Nysten osti kartanon 1793. Nysten perusti alueelle rautaruukin sekä nahkurinverstaan ja kiviastioiden valmistamon. Torppareita ja työväkeä tuli lisää ja väkiluku kasvoi. Hän myös ajoi Olanderin alkuunpanemaa asiaa kirkon perustamiseksi.

"Marieforsin Ruukinseurakunnan Historiankirja. Aloitettu 1. Tammikuuta 1800 - Michael Ticcander."

Nimensä Mariefors ruukinkartano oli saanut Nystenin Marie-rouvan mukaan. Marie ei kuitenkaan ehtinyt nähdä oman seurakunnan perustamista, vaan kuoli keuhkotautiin kesällä 1799. Saman vuoden marraskuussa tuomiokapituli määräsi Kellokoskelle oman saarnaajan, ja seurakunta lähti toimimaan seuraavan vuoden alusta.

Tammikuussa 1800 Marieforsin seurakunnan toiminta alkoi. Kastettuja oli ensimmäisenä vuonna 10, vihittyjä pariskuntia 4 ja haudattuja 3. Jumalanpalveluksia pidettiin joka sunnuntai, vuoroin ruotsiksi, vuoroin suomeksi. Juhlapäivinä saarnattiin molemmilla kielillä. Suomalainen talonpoikaisväestö otettiin siis hyvin huomioon, vaikka kartanon ja torppien asukkaat olivat ruotsinkielisiä.

Kirkkorakennus, jonka tänäkin päivänä näemme, ei ole tyypillinen kirkkorakennus, vaan muistuttaa 1700-luvun ruukkien maallikkorakennuksia. Voi olla, että vaihtelevissa olosuhteissa ensin väliaikaisesti kirkokäyttöön otettu suuri uudisrakennus on vähitellen vakiintunut kirkoksi. Paikallisen perimätiedon mukaan rakennus oli alkujaan tehty hiilivarastoksi, mutta sijaitsi liian kaukana pajasta. Sepät vaativat hiilivarastoa lähemmäksi pajaa, apupojat kun viipyivät liian kauan hiilenhakumatkalla.

Kirkon rakentamisesta ei ole löytynyt asiakirjoja.

Vas. yllä Johan solitander, vas. alla L.M. Björkenheim, keskellä Robert Björkenheim, oik. yllä saarnaaja August Saxelin, oik. alla Torsten Saxelin.

1800 -luvun aikana Kellokosken seurakunnan kirkkoherroina ja saarnaajina oli yhteensä 12 eri miestä. Vaihtuvuutta oli myös kartanon ja ruukin omistuksessa. Vuodesta 1808 alkaen kartanoa hallitsivat Johan Solitander, Lars Magnus Björkenheim ja hänen perijänsä Robert Björkenheim sekä Konni Zilliacus ja Anders Wolter Ramsay.

Vuonna 1896 Carl Fredrik Carlander osti ruukin yhdessä Wilhelm Petersenin kanssa, ja jo seuraavana vuonna tapahtui heidän vuokratiloissa toimineen Björkbodan tehtaansa laajamittainen muutto Kellokoskelle. Väkiluku siis kasvoi tuntuvasti. Alkoi ns. Carlanderien aika 1896-1963.

Tuona aikana sekä C.F. Carlander että poikansa Torsten Carlander edistivät niin seurakunnan kuin kyläyhteisön oloja sivistyneempään suuntaan kulttuurin ja seurakuntatoiminnan myötä. Totti Carlanderin aikana kirkko myös remontoitiin 1930, jolloin se sai uuden koristellun ilmeensä.

 

Huomaa taustalla vanha koulurakennus, joka kuitenkin tuhoutui tulipalossa. Nyttemmin paikalla sijaitsee seurakuntatalo.

Tämän jälkeen kirkkoa on remontoitu ja kohennettu ainakin vuosina 1951, 1989 ja 2013. Viimeisimmän remontin aikana kirkon sisälle tehtiin myös Lapsen paikka, jotta lapset voivat osallistua messuun omalla tavallaan.

Kirjasta on kiva lukea historian aikana tapahtuneista asioista. Nyt kuitenkin nostan vain muutaman pienen yksityiskohdan, joista itse kiinnostuin. Yksi niistä koskee rippikoulua.

 

Rippikoulua pidettiin kesäkuussa Tuusulan kirkossa yhteensä neljä päivää viikossa. Juhannuksena sitten päästiin ”edes”. Tällöin pukeuduttiin tummaan pukuun ja rippikoululaiset kuulusteltiin alttarilla kyläkunnittain Mitään rippilahjoja ei saatu, sen kijaan papille annettiin arvokas lahja. 

Rippikoulutavat ovat hieman muuttuneet parin sadan vuoden aikana. Samoin musiikki: 

Vuonna 1883 lukkari Sandberg veisasi koraalikirjasta, kotona saatettiin laulaa Siionin Kanteleesta. Sandberg soitti virsikanteletta, viulua ja viimeisinä vuosinaan urkuharmonia, jota hän kuljetti kottikärryissä mukanaan ja veisasi räätälityönsä ohella taloissa, joissa työskenteli. 1920-luvulla urkuharmoni oli jo kirkossakin.

 

Kellokosken seurakunnan historia kertoo myös tarinan kasteesta ja nimenannosta. Vuonna 1856 saarnaaja August Saxelin avioitui Ida Fredrika Kottellin kanssa. Saman vuoden marraskuussa pariskunnalle syntyi pieni poika, joka eli vain muutaman päivän. Seuraavan vuonna syntyi kuitenkin toinen lapsi, joka kasteessa sai poisnukkuneen veljensä nimen Aino August. 

Yksi viimeisin, pieni, suloinen, mutta erittäin tärkeä uusi asia Kellokosken kirkossa on kastepuu. Se vihittiin käyttöön 1.12.2018. Kastepuussa on runko ja lehdet ja sitä mukaa, kun ihmisiä kastetaan seurakunnan jäseneksi, puu saa lehtiä, joissa on kastettujen nimet.

 

Tämän puun on suunnitellut Sanna Eiro.

Kirjan loppusanat on kirjoittanut Kaija Suomus:

Kellokosken kirkon 200vuotisjuhla on sattunut yhteen koko kristillisen kirkon Riemuvuoden kanssa. Se on korostanut kristillisen perinteen merkitystä myös kotikirkkomme taustana. Olkoon kirkkomme meille tämän päivän kellokoskelaisille edelleen rakas ja levitköön sen kautta Jumalan elävän sanan siunaus kotiseudullemme.

Tervetuloa Tuomaasta Nuuttiin -tapahtumaan Kellokosken Ruukin alueelle. Kellokosken kirkossa klo 19.00 Kauneimmat joululaulut ja joulurauhan julistus. Joulurauhan julistaa aluepastori Sini Honkanen. Bändi säestää yhteislaulua. 

Klo 17.30 Me Kellokoskelaiset ry:n perinteinen lyhtykulkue starttaa kaupan pihalta.

Kuvat on valokuvattu kirjasta Kirkko 200 vuotta Kellokoskella.