Tiivistelmä Kellokosken historiasta

Muuttaessani Kellokoskelle havaitsin ympärilläni paljon kaunista. Vanhaa, silti edelleen elävää. Historiallinen paikka herätti paljon kysymyksiä. Olin jo tovin ajatellut blogin perustamista ja nyt tämä paikka antoi sille sisällön.

Toimittajaharjoittelijana syksyllä 2005 haastattelin arkkitehti Marjaana Tenkasta hänen kirjoittamansa teoksen Kellokosken Ruukki pohjalta (Like 2005). Se oli ainoa teos, josta nyt lähdin liikkeelle. Etsiessäni lisää tietoa ruukin historiasta, olin kaatua kirjapinon alle. Kirjastosta löysin mm. 575 -sivuisen teoksen Kellokosken Kyläkirja (Erkki Honkanen, Itämerikeskussäätiö, 2002), jonka alun luettuani tajusin, kuinka vanha tämä seutu asutuksineen ja teollistumisineen on.

Pieni tiivistelmä Erkki Honkasen kirjasta sivuilta 12-13:

”Kellokosken seutu oli ihmisen tänne tullessa sisäsaaristoa, nykyiset peltoaukeat olivat matalia merenlahtia, osa rannasta oli ruovikkoa, osa vielä avovetenä. Etelässä hiekkasärkkä, nykyinen Nummenkylän harju, hillitsi myrskyjä, idässä monet kallioidet luodot täplittivät rantoja ja merenselkää. Pohjoisessa oli jo yhtenäinen manner ja siinä mereen työntyviä pitkiä niemiä. Ruuhella oli helppo liikkua niemistä saareen ja saaresta toiseen.

Muinaislöytöjen perusteella voidaan päätellä ihmisten liikkuneen tällä seudulla jo n. 8600 vuotta sitten. Koivulan hiekkakuopasta on löytynyt kivikautinen (pohjalainen) taltta, joka on tehty sädekiviliuskeesta. Toinen, diabaasista valmistettu taltta on löytynyt Vähänummen puolelta ja se liittyy eteläsuomalaiseen kulttuuriin. Näiden löytöjen perusteella on pääteltävissä, että täällä liikkuneet metsästäjät / kalastajat ovat olleet kotoisin eri seuduilta, mutta ilmeisest molemmat ovat olleet täällä niin varhain, että meri vielä lainehti alavilla mailla.

1100-1300 -luvuilla tiheään asututusta Varsinais-Suomesta suuntautui muuttoliike Lohjan seudulle ja nuo viljavat maat asutettiin melko nopeasti. Sen sijaan Keski-Uusimaa ja etenkin sen pohjoisosat pysyivät kauan erämaina. Ei ole tarkkaa tietoa siitä, milloin ensimmäiset uudisasukkaat tulivat Tuusulaan. Hämeestä tultiin meren rannikolle useita eri kulkureitteä pitkin, kaupateitä, joista yksi sivusi Etelä-Tuusulaa. Lohjan suunnalta väestöpaine ajoi asukkaita myös Tuusulan suuntaan. Kolmas tulosuunta oli Karjalasta.Myös ruotsalaiset asuttivat Uudenmaan rannikon viikinkiajan jälkeen ja vähitellen hekin asuttivat Tuusulaa.

Tuusulan historian mukaan Järvenpää – Tuomalan kylässä oli v. 1250 2 taloa, v. 1330 5 taloa ja v. 1543 11 taloa. Kellokoski kuului tuohon aikaan Järvenpään kylään, mutta täällä tuskin oli silloin mitään asutusta.

Vielä pitää mainita eräs historiallinen jakso, joka vaikutti seudun asutukseen. Vantaan ja sen sivujokien kalastusoikeus kuului vuodesta 1351 vuoteen 1428 asti virolaiselle Paadisten luostarille. Siksi hämäläiset erämiehet eivät voineet pyytää näistä vesistä mitään. Kapahauki oli 1400-luvulla merkittävä veronmaksuväline ja sitä näissä vesissä riitti. Virolaisten oleilusta Kellokoskella kertoo 1400-luvun rajankäynneissä mainittu Viljakanoja. Viljakka on virolainen nimi.”

Lisätietoja https://www.tuusula.fi/kalenteri/show.tmpl?id=3120&sivu_id=2615

Tarinaa tästä kylästä riittää. Enempää en kirjoita kronologisessa järjestykseesä, sillä haluan tuoda esille ennemminkin ihmisten arkeen ja elämään liittyviä näkökulmia.