Kellokosken vene

Tutkiessani tätä Kellokosken historiaa, olen päätynyt kuin labyrittiin, jonka seinillä on toinen toistaan puhuttelevampia tauluja. Jokaisesta saisin aiheen uuteen kirjoitukseen.

Ajankohtaisuus on kuitenkin se punainen lanka, mistä pidän kiinni.

Olen erittäin mieltynyt Torsten Carlanderin optimistiseen ja kannustavaan asenteeseen. Tästä kertoo myös kuuluisan Kello-veneen historia.

Per-Håkan keskustelemassa Arvo Tapolan ja Arvo Aaltosen kanssa. Kuva on kirjasta Ruukin elämää s. 132.

Vielä 1950-luvulla oltiin Suomessa vahvasti sitä mieltä, että ”oikea” vene oli rakennettu puusta. Työajan lyheneminen johti lisääntyneeseen vapaa-aikaan ja pienten veneiden kysynnän kasvu oli havaittavissa. Alkuperäisen idean veneiden valmistamisesta kevytmetallista eli alumiinista esitti toimitusjohtaja Carlanderin vanhin poika Per-Håkan Carlander. Hän oli ulkomailla seurannut alumiiniveneiden valmistusta, ja palattuaan kotimaahan hän ehdotti Suomen oloihin sopivien venetyyppien sarjavalmistuksen aloittamista. Alumiini oli tehtaalla tuttu materiaali alumiinisten maitotonkkien ansiosta. Tehtaan johto suhtautui ensin varauksellisesti ajatukseen, koska tehtaalla ei ollut minkäänlaista kokemusta veneiden valmistuksesta. Lopulta Torsten Carlander antoi Per-Håkanille luvan rakentaa veneen prototyypin. 

Viime vuosituhannella olin vähällä aloittaa kuvataiteilijan opinnot. Olin valmistunut artesaaniksi ammattiopistosta ja kaipasin lisäkoulutusta. Elämän kiemurat kuitenkin käärivät punaisen lankani sotkuiselle vyyhdelle ja siksi tuo koulutus jäi. Sain kuitenkin paljon alan lyhytkurssikoulutusta, jonka myötä opin taiteen ja tuotannon prosessointiin liittyvää luovan kokeilun ideologiaa. Siis ymmärryksen siitä, että luovuus ja innovaatio vaativat yritystä ja erehdystä. Ja taas uudelleen yrittämistä.

Yrityksen ja erehdyksen kautta myös Kellovene saatiin vesille. 

Sarjatuotannon kehityskulkuun liittyi uskaliaisuutta, pettymyksiä ja yllätyksiä. Tehtaan johdolla, piirtäjillä tai muilla työntekijöillä ei ollut mitään aikaisempaa kokemusta venesuunnittelusta. Erilaisiin kysymyksiin otettiin kantaa sitä mukaa, kuin ne ilmenivät suunnittelun ja valmistuksen edetessä: mistä ostaa suolaveden kestävää alumiinia, piirustusten laadinta tehtaan piirustuskonttorissa, alumiinipellin leikkaaminen, oikean hitsaustekniikan kehittäminen, veneen sisutamiseen liittyvät valinnat (tuhdot, ritilät, ilmasäiliöt, hankaimet ja peräpeili) sekä veneen kantavuuden ja kestävyyden testaaminen. Välillä ehkä muistui mieleen Torsten Carlanderin iskulause ”Viimeisenä keinona, käyttäkää järkeä”. 

Ensimmäinen suomalainen alumiinivene valmistui syksyllä 1955 ja pantiin näytteille Helsingin teknisillä messuilla Messuhallissa lokakuussa. Alumiinivene erätti suurta huomiota ja ammattilehdistö kirjoitti: ”Uusi vaihe on alkanut venerakennustekniikan historiassa” sekä ” Tästä veneestä tulee ensi kesänä tuhansien järviemme kansanvene”.

Kelloveneen nimi on nykyään Buster.

Syksy on tullut. Kellokoskella vietetään 1.9.2018 Kellokoskipäivää, jonka yhteydessä myös Kellovene-regatta. Istun kyllä sujuvasti kyydissä, jos joku muu kuljettaa, mutta muutoin pysyttelen rannalla.

Saatan ehkä neuloa jotain veneilyhenkistä, sillä oma innovaationi neuleiden suunnittelussa noudattaa samaa linjaa, kuin Kelloveneen suunnittelu. Kokemusta neuleista jo on, mutta suunnittelu etenee sitä mukaa, kuin itse neule valmistuu. Vain jotain hahmotelmaa materiaalien yhteensovittamsesta on. 
Lankailusta voit lukea lisää toisesta blogistani Lankaa ja luovuutta. 

Kuvat sekä kursivoidut kohdat koosteena kirjasta Ruukin elämää s. 131-133.