Siivouspaineita

”Voi, nyt on jäänyt takki huonosti tuolin päälle repsottamaan, ajattelen ja piilotan pesemättömän juomalasin tiskikaappiin. Ai ai, ettei nyt vaan missään näy ryppyä tai pölypalloa. Voivat vielä ruveta kuvittelemaan, että meillä on asiat huonosti.”

Mistä tulee kummallinen siivous- ja puhtauspaniikki? Miksi nurkkien pitäisi kiiltää ja pölyt piilottaa maton alle. Kun kuitenkin kaikkien kodeissa sitä köhnää on ja lisää tulee. Samoin työpaikolla, joissa on yleensä siivoojat ovat ihan oma ammattikuntansa. Vai mikä lieneekään tämän päivän titteli paikkojen puhtaana pitäjälle.

Ymmärrän kyllä, että välillä on hyvä siivota, ettei koti tule törkyiseksi ja ala haisemaan. Siisti koti ja työpiste on miellyttävä ja hygienia pitää isommat pöpöt loitolla. 

Kuinka monesti olenkaan kuullut kaikenlaisia selityksiä siitä, kun se ja tämä tuo tavara on jäänyt lojumaan tai pöytäliina on vinossa ja lapsi sotkee. En ole ymmärtänyt tätä selityksen tarvetta. Lapset sotkee ihan luonnostaan. Se on n.o.r.m.a.a.l.i.a!!!

Järjestelmällisenä ihmisenä kuitenkin pidän siitä, että tavaroille on oma paikkansa. Siisteys ja järjestys tuo harmoniaa kotiin ja työpaikallekin. On helpompaa keskittyä työhön, kun kaaos ympärillä ei huuda vaatien huomiota ja aikaa.

Tiedän, että on ihmisiä, jotka ovat kotonaan hallitun kaaoksen ympäröimänä. Toki työn touhussa, oli se sitten kotona tai vaikkapa tehtaassa, on turvallisempaa toimia, kun on siistiä. Ja rapatessa roiskuu, eli työ sotkee, mutta sen jälkeen siistitään paikat.

Toisaalta olen vuosien mittaan harjaantunut tähän sekamelskan keskellä toimimiseen. Sain tämänkin kirjoitettua, vaikka selkäni takana on kaaos ja tiskit keittiössä tiskaamatta.

 

Lukiessani kirjasta Ruukin elämää tästä Kellokosken edesmenneeseestä patruuna T. Carlanderista, löysin syyn tälle siivouspaineelle: ”Kellokosken tehdas tunnettiin siisteydestään. Kaikki vierailijat olivat aina yhtä ihmeissään siitä, kuinka hienossa järjestyksessä kaikki oli ja miten puhtaat tehdastilat olivat. Siisteys ja järjestys olivat Torsten Carlanderille tärkeä asia, ja siitä oli huolehdittava tehtaan sisällä, piha-alueella ja jopa yksityisasunnoissa. Hänen mielestään näiden periaatteiden noudattaminen oli edellytys hyvälle tuotannolle ja myös markkina- ja mainosvaltti. Carlanderin motto oli ”Järjestys ennen työtä – Ordningen går före arbetet”, joka perustui näkemykseen ”Brådskan är av övergåendenatur men ordningen bör alltid bestå utan undantag och härigenom skapa och föda en permanent ordning som icke känner oordning”. 

"Kiire on luonteeltaan ohimenevää, mutta järjestyksen pitäisi aina olla poikkeuksetta pysyvää. Täten saadaan aikaan ja ylläpidetään pysyvää järjestystä, joka ei tunne sekasotkua." (s.54)

 

Kirjasta Ruukin reunalla s.54

Kirjasta Ruukin reunalla s.57

”Siivous vei perheenäidin ajasta suuren osan: päivittäinen tavaroiden järjestely ja viikoittainen suurempi siivous kuuluivat jokaisen perheenäidin rutiineihin. Tehtaan työajat määrittelivät viikorytmin myös kotona; esimerkiksi viikkosiivous tehtiin ensin lauantaisin, mutta sittemmin lauantaivapaisiin siirryttyä jo perjantaina. Siivouksen tasossa jopa kilpailtiin vaivihkaa naapureiden kanssa. Tehtaan asunnot olivat perheillä vain vuokralla, mutta niistä pidettiin huolta kuin omasta. Näin myös tehtaan puolelta edellytettiin, ja naiset osasivat varautua tarkastuksiin: ”Insinöörillä oli sellainen tapa, että se poikkesi joskus asuntoihin katsomaan, minkälaista se elämänmeno on siellä”.

Tehtaan johdon kontrolli ja valta työläisiinsä ulottui siten myös kodin seinien sisäpuolelle. Asunnot olivat toki tehtaan omistuksesa ja niiden varsinainen kunnossapito tapahtui pääasiassa tehtaan puolesta. Yllätyskäynnit koteihin osoittivat kuitenkin varauksetonta kontrollintarvetta ja vallankäyttöä, jossa työläisten vaimoilla ei ollut juurikaan sananvaltaa: arvo ja asema saavutettiin kodin puhtaudella. (s.97)

Kannatinpalkkiin maalattu teksti on Carlanderin ajoilta.

Olisi tärkeää alkaa katkaisemaan tätä sukupolvia hiertävää asennetta. Siivo koti on tietenkin tärkeää, mutta rajansa kaikella. Sitä vartenhan meidän siivouksen apuvälineet on kehitettykin. Helpottamaan arkea, ei tuomaan lisää paineita. Turhaa stressiä, joka perustuu sadan vuoden takaisiin asenteisiin ja yhteiskunnan käytäntöihin. Aiheesta on erittäin hyvä artikkeli Hesarissa.

Olen itse tehdasyhdyskunnan kasvatti kolmannessa polvessa ja voit olla varma, että tämä siivouspaine on ollut lujassa meidänkin perheessä. 80-luvun nuorena en kuitenkaan enää ymmärtänyt sen perään, että jokainen pölyhiukkanen lattialistoilta olisi aina pyyhittävä. Opin myös, että jos tavaroita on hujan hajan, niin kukaan ei tule häätämään meitä sen takia kodistamme. Silti vuokralla asuessani olen pyrkinyt pitämään asunnosta huolta kuten omasta.

Marttaliittokin ilmoitteli jo vuosia sitten, että siivoa kaappisi jouluksi vain, jos aiot viettää sen siellä.

Turhat tavarat - eli ne, joita ilman on tähänkin asti tullut toimeen -  on jokaisella aika persoonallista. Toiset tykkäävät säilöä ja keräillä, minä kaipaan vaihtelua ja kierrätän. Olen elämässä oppinut sen, että ”käärinliinoissa ei ole taskuja”, joten omistan vain jonkin verran enemmän kuin mitä elämiseen yleensä tarvitsen. Hamstraus on kyllä minullakin joskus iskenyt päälle. On tullut ns. "Sulovilén-syndrooma": ”ostin ku sain sen nii halvalla”. Tai otin ilmaiseksi kierrätyspisteestä.

Tietynlaista täydellisyyttä siisteydessä voi vaalia tavaroiden vähyydelläkin. Ettei vaan olisi mitään liikaa. Stressin aihetta siinäkin. Oma realisaationi ja kaappien siivous on yleensä sidoksissa pään sisäiseen järjestykseen. Kaappien siivous on itselleni tietynlaista toimintaterapiaa. Samalla poistan niitä ”sulovilen”-tavaroita, joita en koskaan tarvinnutkaan tai joihin jostain syystä kyllästyin. Niinpä joko lahjoitan ne tai myyn edelleen kirpputorilla. Täällä Kellokosken Ruukissa on ihanan rouhea rock-henkinen Tehtaan kirppis, joka toimii nykyään niissä samoissa tiloissa, joissa tehtaanpatruuna Carlander aikoinaan siisteyttä harjoitti ja työntekijöilleen opetti. Seinillä on edelleen näkyvissä tekstit ”Harrasta siisteyttä”.